Juuson tarina
Synnyin Helsingissä syyskuussa 1993, mutta olen asunut suurimman osan elämästäni Espoossa. Olen elänyt urheilun parissa koko elämäni. Harrastin koripalloa pitkään, peräti 13 vuotta isäni innoittamana. Hän pelasi Tapiolan Hongan miesten joukkueessa, minkä takia itsekin aloitin koripallon jo 5-vuotiaana. Olen myös pelannut salibandyä ja jalkapalloa.
Golfiin tutustuin vasta myöhemmin. Isäni antoi mailan käteen kun olin 10-vuotias ja tietysti ensimmäinen ajatukseni oli, että tämähän on helppoa. No, sitä se ei ollut, mutta jokin lajissa viehätti ja huomasin kehittyväni golfissa mukavasti. Siirryin Mika Piltzin oppiin 15-vuotiaana, jolloin tuloksia alkoi syntyä. Aloin pärjätä juniorisarjoissa. Sen seurauksena kilpailuviettini alkoi kasvaa. Muutaman vuoden kuluttua sijoituin miesten suomenmestaruuskilpailuissa neljänneksi. Se oli siihen saakka paras kilpailusuoritukseni. Sen jälkeen sain Tapani Saarentolalta kutsun Espanjan Lauroon harjoittelemaan loppukevääksi.
Valmistuin ylioppilaaksi keväällä 2013, ja vanhemmat antoivat ylioppilaslahjaksi reissun Lauroon viideksi viikoksi. Sain hyvän pohjan tulevaan kauteen. Voitin Finnish Tourin osakilpailun Peuramaalla, sijoituin hopealle miesten SM-kisoissa ja olin neljäs Brabants Openissa Hollannissa. Se Hollannin kisa lähti liikkeelle kuin unelma. Etuysi 29 ja ensimmäisen kierroksen tulos 65, eli sama kuin kenttäennätys. Lisäksi sijoituin Erkko Trophyssä kuudenneksi. Hyvän kauden päätteeksi nousin WAGR-rankingissa WAGR (World Amateur Golf Ranking) sijalle 156. Se oli pääsylippuni yliopistoon Yhdysvaltoihin.
Kouluksi valikoitui Orlandossa Floridassa toimiva University of Central Florida. Se on ykkösdivisioonan koulu ja sillä on yksi parhaista golfjoukkueista koko maassa. Kävin armeijan keväällä 2014, jonka jälkeen lähdin syksyllä yliopistoon. Ensimmäinen, ja toinenkin, yliopistovuosi meni suurimmaksi osaksi uusiin asioihin totutellessa. Paljon oli opittavaa!
Kouluun ja golfiin panostaminen oli vaikea yhdistää – etenkin kun minulla oli ollut kuuden kuukauden tauko golfista armeijan takia. Minulla oli myös vaikeuksia swingillisesti, koska kuuntelin kahta golfvalmentajaa samaan aikaan. Tekemisessä ei ollut riittävän selkeää ajatusta silloin. Kolmantena vuonna päätin kuunnella ainoastaan Mika Piltziä ja ongelmat alkoivat ratkeamaan. Pelasimme joukkueena UCF-golfin historian toisiksi parhaan kauden!
Jokaiseen kisaan karsittiin aina joukkueen sisällä. Se puski jokaista pelaajaa eteenpäin. Pelasin kolmantena vuonna jokaisessa kilpailussa ja pääsimme Sugar Grovessa Illinois’ssa pelattuihin NCAA-finaaleihin asti. NCAA-finaalit, ”Nationals”, on maan 30 parhaan joukkuen finaaliturnaus. Siellä oli upea tunnelma! Golf Channelkin kuvasi Rich Harvest Farmsin kentällä pelattua kilpailua. Sijoituimme jaetulle 14. sijalle, mikä oli hieno suoritus. Pääsimme cutista viimeisenä joukkueena neljännen lyöntipelipäivän 15 parhaan joukkoon! Kahdeksan parasta joukkuetta pelasi vielä lopuksi reikäpelit. Meiltä jäi reikäpelit 22 lyönnin päähän.
Kaikkiaan voitimme kolme kilpailua kauden 2016–2017 aikana.
Kesä 2017 oli hyvää aikaa harjoitteluun. Teimme paljon töitä Mika Piltzin kanssa. Tulos näkyi jo kesän lopussa. Voitin Suomen suurimman amatöörikilpailun, Erkko Trophyn, joka antoi hyvää puhtia tulevaan yliopistokauteen. Viimeinen lukuvuoteni 2017–2018 oli pelillisesti parhaani. Kauden kierroskeskiarvokseni tuli 72,8. Parasta oli, että UCF selviytyi toisen kerran peräkkäin NCAA National Championshipiin eli yliopistojen kansalliseen mestaruusturnaukseen.
Kausi 2018 – ensimmäinen ammattilaiskauteni – sisälsi niin ylämäkiä kuin alamäkiä. Valmistuin toukokuussa yliopistosta amerikkalaisen jumppamaikan paperein (sports and excercise science), ja muutin takaisin Suomeen. Pääsin ensimmäistä kertaa kunnolla mittaamaan tasoani ammattilaispelaajia vastaan Nordic Liigassa ja Challenge Tourilla. Oli todella rohkaisevaa huomata, että hyvinä päivinä pystyn kisaamaan täysin uskottavasti kokeneita kiertuepelaajia vastaan. Toisaalta myös ammattilaigolfin realiteetit, etenkin kisojen ja matkustamisen määrä sekä oman yrityksen perustaminen ja pyörittäminen, tulivat koettua ensimmäistä kertaa kunnolla. Se näkyi ajoittain pelaamisen liiallisena ailahteluna. Loppusyksystä onnistuin kuitenkin pelaamaan itselleni hyvän kortin Nordic Liigaan täksi kaudeksi, mikä oli erittäin tärkeää ja antoi hyvät lähtökohdat tähän kauteen.
Miksi pelaan golfia?
Golfin viehätys piilee sen monipuolisuudessa. Itse lajissa on monta eri osa-aluetta: Swingi, wedge, chippi, putti, mentaali ja fysiikka. Jokaisessa näissä on monta eri tapaa tehdä suoritus eikä oikeaa tai väärää ole olemassa. Golfissa ei ole olemassa täydellistä suoritusta, vaan aina on parannettavaa. Mitä paremmaksi tulee, sen enemmän huomaa, että on parannettavaa. Treenatessa päivät ovat pitkiä ja henkisesti raskaita, mutta kun siitä tykkää, aika juoksee nopeasti. Kisatilanne on taas sitä parasta kermaa. Kun pääsee pelaamaan voitosta, vatsanpohjassa lentelee perhosia ja adrenaliini jyllää kropassa. Se on mielestäni kaikista siisteintä. Olen harrastanut aika montaa lajia, mutta missään muualla en ole kokenut samanlaisia tunteita kuin golfkisojen tiukoissa voittokamppailuissa.
Olen ollut kilpaurheilija melkeinpä koko elämäni ja se on tuonut kliseisesti tarkoituksen mun elämään. Minulla on tavoite johon pyrin ja olen valmis tekemään sen eteen uhrauksia. Suurin haaveeni on saada vihreä takki päälle eli voittaa The Masters. Kuitenkin lopulta matka on tärkeämpi kuin päämäärä, ja jo tähän saakka kuljettu matka on ollut todella siisti.
Collegegolf
Collegegolf oli henkisesti hyvin vaativaa. 1. divisioonassa on kova taso, eli juuri niin kuin pitääkin. Koulun käyminen ja golfiin panostaminen on kuin kahta työtä tekisi samaan aikaan. Kisareissuissa ei voi pelkästään pelata golfia vaan koulutehtävät on myös hoidettava. Päivät olivat pitkiä: aamuviideltä herätys, golfia kello 13 asti ja siitä kouluun. Tämän lisäksi meidän koulussa stipendin määrä riippui siitä, miten pelit sujuivat. Jos vuosi oli vaikea, tiesi seuraavan vuoden koulumaksujen nousevan. Tämä painoi mieltäni aika paljon kaksi ensimmäistä vuotta. Toisaalta se oli loistavaa harjoitusta tulevaa ajatellen, koska yliopistogolfissakin pelataan epäsuorasti rahasta samalla tavalla kuin ammattilaisena. Mitä paremmin pelaa, sitä paremman stipendin voi saada. Tästä ei vaan tavallisesti puhuta.
Vaikka college oli rankkaa aikaa, oli siinä paljon todella siistejäkin puolia! Pääsimme pelaamaan PGA Tour -tason kenttiä ja näkemään paikkoja, mihin pääsee tavallisesti ainoastaan isolla rahalla, kuten The Mastersin harjoituskierros. Olipahan sekin kokemus! Pääsin pelaamaan pelaajien kanssa, joita näkee PGA Tourilla. Hyvässä seurassa oppii paljon. Iso asia mitä meidän joukkueen valmentaja Bryce painotti, oli järjestelmällisyys. Hän tapasi sanoa: ”Remember 5 p’s: prior preparation prevents poor performance”. Eli hyvä valmistautuminen on tärkeää! Jokainen päivä on uusi mahdollisuus kehittyä ja asiat on tehtävä huolellisesti, jotta pääsisi pelaajana edes pienen askeleen eteenpäin.
Ammattilaisuus
Urheilu on aina ollut minulla verissä, ja unelmoin jo pikkupoikana, että olisin joku päivä ammattiurheilija. Silloin uskoin vielä tulevaisuuden lajini olevan koripallo, mutta myöhemmin huomasin, että golf on se laji, jota oikeasti halusin pelata. Golfissa ei ole tylsää päivää. Se on monipuolista urheilua, jossa aina löytyy petrattavaa. Kisatilanteet ja etenkin voitosta taistelut ovat niin siistejä, että niitä haluaa vain enemmän kun on kerran päässyt voiton makuun. Kun voitin Finnish Tourilla osakilpailun vuonna 2013, ammattilaisuusunelmasta tuli enemmänkin realistinen tavoite. Huomasin, että kovalla työllä voi mennä vaikka kuinka pitkälle. Tärkeää on pitää jalat maassa.
Tällä hetkellä tavoittelen paikan vakiinnuttamista Nordic Liigan kärkijoukossa. Parin vuoden päästä olisi upeaa saada kortti Challenge Tourille. Siellä pystyy tekemään rahaakin, jottai pankkitili ei näyttäisi pelkkää miinusta. En halua alkaa maalailemaan tuhottoman nopeaa kehitystä läpilyöntiä Euroopan Tourille, mutta ehkä neljän tai viiden vuoden päästä voisi olla realistiset mahdollisuudet taistella ET-kortista. Toki kaikki voi mennä nopeamminkin.